クリスマスと冬休みの始め (Christmas and the start of the winter vacation)

ついに休みになりました! 休みにも勉強しなければなりませんが、学校に行きません。クリスマスは楽しかったですけど、家族と一緒にいることができませんでした…

Joulu täällä Fukuokassa meni hyvin. Aattona kävimme kaveriporukalla syömässä ja juhlimassa. Izakayassa saimme tabehoudain mukaisesti tilata listalta koko ajan lisää kaikkia ruokia, mitä halusimme, ja koska meitä oli yhteensä 11, niin tarjoilijat saivat yhtenään juosta pöydällemme tilauksia hakemaan ja tuomaan. Maistoin ensimmäistä kertaa mm. motsunabea ja yakisobaa. Ensimmäinen ei vakuuttanut, mutta jälkimmäinen oli herkullista. Joulupäivänä pääsin ensimmäistä kertaa täällä talvi-tunnelmiin, kun menin muutaman kaverin kanssa luistelemaan. Se oli hienoa, kuin olisi koto-Suomessa ollut! Kaiken kaikkiaan joulu oli oikein kiva, mutta ei vain paljoa jouluta tuntunut...

[Christmas here is Fukuoka was nice. On Christmas Eve we went to eat and celebrate with a group of friends. In izakaya we got to order any dishes from the list all the time, as is the point of tabehoudai. Because we were 11 people, the waitresses were running to our table all the time to get and deliver the orders. I tasted for the first time motsunabe and yakisoba. The first one was not to my taste but the later one was delicious. On Christmas day I got the winter feeling for the first time in Japan when we went ice skating with a few friends. It was great, like being back in Finland! All in all the Christmas was very nice but it just didn't really feel like Christmas...

Tänään toisena joulupäivänä meillä oli ihan tavallinen koulupäivä, vaikka japanilaisen kirjallisuuden kurssilta puuttui puolet vaihtareista ja japanilaisista opiskelijoista. Ei sinänsä yllättänyt, koska viikonloppuna oli joulu ja huomisesta alkaen on reilun viikon mittainen talviloma. Jes, loma! (Vaikka lomallakin pitää koulutöitä tehdä ja kerrata syksyn opintoja, sillä tammikuussa on edessä myös lukukauden päätöskokeet.) Mutta tänä iltana koutöit saivat jäädä sivuun ja katselin pitkästä aikaa japanilaista draama-sarjaa ja söin ensimmäistä kertaa melon panin.

Today, on the second Christmas day, we had a normal school day even though half of the exchange students and the Japanese students were missing from our Japanese literature class. But to be honest, that was not surprising considering that Christmas was on the last weekend and from tomorrow on we will have a winter vacation that lasts over a week. Yay, vacation! (Even though I need to do school work and review all the stuff we have studied during the autumn since we will also have the end-of-the-term exams in January.) But tonight I decided not to study but instead watching Japanese drama after a long time and eating melon pan for the first time.

What has surprised me in Japan

Moni asia täällä Japanissa on niinkuin olin etukäteen kuvitellutkin, mutta moni asia on myös yllättänyt ja hämmästyttänyt. Mainittakoon ensin ruoat. Riisin ja nuudeleiden määrä ei ole yllättänyt, mutta kalaruokien vähäisyys on. Luulin, että slisin täällä paljon kalaa ja että ruoka olisi vieläkin terveellisempää kuin Suomessa. Nyt en olekaan varma, sillä yleisimmin syömäni ruoka tuntuu olevan friteerattu kana. Erilaisia muita mereneläviä (erityisesti mustekalaa ja kalmaria) on kyllä jonkin verran, mutta ne eivät istu omiin ruokatottumuksiini.

[Many things here in Japan are just as I had thought but there are still many things that have surprised me. First I will mention the food. The amount of rice and noodles have not surprised me but there are way less fish dishes than I had thought. I thought beforehand that I would eat a lot of fish and healthy food but now I am not so sure since the most commob dish I have is fried chicken. Okay, there are dome other sea food (luke octopus and calmar) but I don't really like them.]

Kalaruokien lisäksi ulkomaalaisten vähäisyys on hieman yllättänyt. En ollutkaan odottanut näkeväni kovin paljoa ulkomaalaisia ihmisiä, mutta silti meidän eurooppalaisten vaihtareiden "erilaisuus" jaksaa kiinnittää kaupungillakin paikallisten huomiota.

[Not only fish dishes but also the amount of foreign people is smaller than I expected. I didn't think I would meet lots of foreigners but still the local people pay more attention to us European exchange students than I had thought.]

Ja jos joitakin asioita on vähemmän kuin luulin, niin erikoisten tavaroiden määrä ja moninaisuus on suurempi kuin luulinkaan. Tuntuu, että kaikesta voi olls söpö versio ja lisäksi japanilaiset käyttävät erikoisia tuotteita valkaisevasta käsivoiteesta pandanaamaisiin tuoli-sukkiin.

[And if there are fewer of some things than I had thought, I can say that there are more of the extraordibary things than I had thought, as well. I think that there are always also a cute version of everything and in addition Japanese people use all kind of interesting/strange things from whitening hand cream to panda-faced chair leg socks.]

Yksi hauskoista yllätyksistä on ollut japanilaisten reaktio-tavat. Monesti animessa ja jaoanilaisissa sarjoissa hahmot tuntuvat reagoivan sekä äänen että ilmeiden puolesta epäluonnollisen voimakkaasti hämmästyessään, mutta se kaikki onkin täyttä todellisuutta!

[One of the funny surprises have been the reactiobs of the Japanese people. In anime or the Japanese dramas characters always seem to react too strongly with the voice and the facial expressions when they get surprised but it seems it is actually the reality!]

Viime aikojen kokemuksista mainittakoon myös pari asiaa. Viime pyhänä pääsin tosiaan kuuntelenaan filharmonisen orkesterin konserttia hienoon konserttisaliin. Samana päivänä kävin myös juusto-ravintolassa syömässä pizzaa, kevätrullia ja fondueta ja kiertelemässä jälleen Tenjinin joulutorilla. Lisäksi maistoin viimein kuuluisaa vihreän teen makuista jäätelöä. Monet ovat sitä minulle hehkuttaneet, jopa sellaiset ihmiset jotka eivät vihreästä teestä niin pitäisikään. Hah sanon minä, sillä jäätelö maistuu tasan japanin vihreältä teeltä, vaikka onkin makeampaa! Tältä viikolta mieleenpainunein kokemus oli Canal cityn ostoskeskukssa musiikki- ja vesi-näytös.

[Let's mention a couple of things what has happened recently. Last Sunday I got to listen to a concert of a symphony orchestra in a wonderful concert hall. On the same day I went to a cheese restaurant to eat spring rolls, pizza and fondue, and also walked again around the Christmas market in Tenjin. I also finally tasted the green tea ice cream. Many people have told me about that and said that it is delicious even if they don't really fancy green tea itself. Hah. I say that the ice cream tastes just like the tea even though it is sweeter. During this week the most memorable thing was a music and water show in Canal city.]

Joulu täällä Fukuokassa ei tunnu niinkään joululta kuin miltä tahansa festivaalilta. Onneksi suomalaiset joululaulut, joulun ilosanomaan liittyvät tekstit ja äidin Suomesta lähettämät pipari-possut saavat oikean tunnelman edes hetkeksi aikaan. Rauhallista joulua kaikille kaikkialla!

[Christmas here in Fukuoka doesn't really feel like Christmas but more like any festival. Luckily, the Finnish Christmas songs, the texts about the joyfull Christmas gift we got from God and the gingerbread pigs my mother sent to me give me the right feeling even for some time. Peaceful Christmas to everyone all around the world!]

What I expected from Japan

Viimeisen viikon aikana ei kummempia isoja juttuja ole tapahtunut. Hankin kirjakauppaan saamallani lahjakortilla japaninkielisen satukirjan, esitin englantia puhuvaa potilasta yliopiston lääketieteen opiskelijoille, tuskailen yhtä haastavammaksi muuttuvien japaninkielen opintojen kanssa ja herään joka aamu huoneeseeni saapuneeseen kylmyyteen (vaikka pyjaman lisäksi vedän illalla päälle fleece-hupparin, polvisukat ja pörrösukat).

[During the last week there has happened nothing big. I bought a story tale book with a gidt card I had got, I pretended to be an English speaking patient for the medical students of the university, I am fighting with my Japanese studies that become nore and more difficult and I am waking up every morning for the coldness in my room (even though I am wearing fleece hoodie, knee-high socks and fluffy socks in addition to my normal pj's).]

Ajattelin hieman kertoa, mitkä asiat täällä Japanissa ovat vastanneet olettamuksiani ja mikä on tullut yllätyksenä. Odotusten mukaista on kohteliaisuus ja sääntöjen noudattaminen. Ihmiset kumartelevat ja puhuvat yleensä ottaen erittäin kohteliaasti. Sääntöjen noudattaminen näkyy mm. roskattomuutena sekä (hieman yllätykseksenikin) metroasemilla, kun ihmiset oikeasti jonottavat siististi kahdessa jonossa per metron ovi, kuten lattian ohjenuolet kehoittavat.

[I thought of telling a little bit what here in Japan is the way I expected it to bw and what has been surprising. Firstly, the politeness and following rules is as good as I thought. People are bowing and mostly talk very politely to each others. Following the rules you can notice for example by seeing no garbage on the streets and (as a little surprise for me) on the subway stations where people are queuing in two straight lines per each door of the subway, just as the arrows tell you on the floor.]

Japanilaisten pukeutumistapa on myös odotusteni mukaista. Paljasta pintaa ei näytetä liikaa vahingossakaan, ainakaan yläkropan puolesta. Helteilläkin kaikki käyttivät pienikaula-aukkoista t-paitaa. Alakroppa ei niin hyvin peitetty välttämättä ole, paikalliset kun suosivat minihameita. Lisäksi naisten vaatetus-trendi on pitkälti söpöyteen pyrkivä. Eikä se harvinaista ole nähdä esimerkiksi pientä pehmolelua roikkumassa miespuolisten opiskelijoidenkaan laukuista.

[Alsp the way Japanese people dress up is somewhat what I expected. One does not show too much skin, at least what it comes to the upper body. Even on the hot weather everyone ia wearing a t-shirt that is not too open. The lower body is not that important to cover since the local people adore mini skirts. In addition, the trend female clothing is many times just to try to look very cute. Nor is it rare to see a small toy hanging from a bag of a male student either.]

Söpöjen vaatteiden lisäksi söpöys muutenkin on suosittua. "Kawaii" on yksi ehdottomia hitti-sanoja osata japaniksi ja sitä viljellään täällä kyllä melko paljon. Toinen puhumiseen liittyvä ennakko-oletukset täyttävä asia on englanninkielin taso. Ei kannata olettaa, että sitä osataan täällä. Vaikka japanilaiset sitä vähän osaisivatkin, niin he ovat todella ujoja käyttämään sitä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta lähtökohtaisesti varaudun melkein kaikkialla asioimaan aina japaniksi.

[In addition to the cute clothes, cuteness is also popular otherwise. "Kawaii" is absolutely one of the words one should know in Japanese since you can hear it a lot. Another expected thing concidering talking is the level of English. One should not assume that they speak it here. And even if they speak it a bit, they might be very shy to use it. Of course there are exceptions but normally I am prepared to speak Japanese almost everywhere.]

Palattakoon yllättäviin asioihin seuraavalla kerralla. Nyt pitäisi lukea maanantaina olevaan kieliopin testiin, sillä huomenna on tiedossa Kyushun yliopiston filharmonisen orkesterin konsertti.

[Let me get back to the surprising aspects on the next blog text. Now I should read for the grammar test on Monday because tomorrow I will go to a concert of the philharmonic orchestra of Kyushu university.]

The end of the year and end of the semester getting closer

Viime tiistaina meillä oli tämän lukukauden viimeinen teeseremonian tunti. Opettajamme oli pyytänyt paikalle neljä japanilaista opiskelijaa, joille me valmistimme teetä parhaamme mukaan kaikkien tunneilla opittujen yksityskohtien mukaisesti. Oli hauskaa, kun me vaihtarit olimme se tietäväisempi ja opettava osapuoli, vaikka kyseessä oli japanilaisen kulttuurin yksi tärkeä elementti.

[Last Tuesday we had the last lesson of tea ceremony during this semester. Our teacher had asked four Japanese students to come and we made tea for them trying to follow allthe details we had learned on the lessons. It was fun when we exchange students were the ones knowing more and teaching them even though it was something special in the Japanese culture.]

Tiistai-iltana kaikille yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestettiin vuoden lopettajais-juhlat, jotka käsittivät lähinnä syömistä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon! Söin pitkästä aikaa myös useita erilaisia hedelmiä. Puheista en ymmärtänyt puoliakaan.

[On Tuesday evening the university organized the end of the year party for all of its exchange students. Basically it was only talking and eating but I didn't mind since there was a lot of food and it was delicious! After a longer time I also ate many different kind of fruits. The speeches were too difficult for me to understand.]

Perjataina oli viimeinen TA tämän lukukauden osalta. Minulla oli kaikkiaan kolme pienryhmää tämän syksyn aikana, joita koitin auttaa ja rohkaista puhumaan englantia. Omien ryhmieni englanninkielen taso oli laskevaa trendiä niin, että viimeisessä ryhmässä sain kannustaa osaa sanomaan edes jotakin englanniksi.

[On Friday we had the last TA of this semester. I had all in all three small groups that I tried to help and encourage to speak English. The English level between my groups seemed to get lower and lower so that in my last group there were some that I tried to encourage to say at least something in English.]

Eilen lauantaina istuin ensimmäistä kertaa elämässäni elävänä mallina huoneessa kaikkien muiden edessä. Minua oltiin kysytty pari viikkoa sitten japanilaisten piirustusryhmän malliksi ja ajattelin, että mikä ettei. Samassa asennossa istuminen 20 minuuttia kerrallaan oli hieman haastavampaa kuin aluksi luulin ja kaikkein rankinta oli katsoa samaan kohtaan seinällä koko ajan. Kokemus kuitenkin oli mielenkiintoinen ja pääsin juttelemaan japaniksi ja ihastelemaan taidokkaita piirustuksia ja maalauksia.

[On Saturday I was sitting as a live model in front of a group of people. They had asked me a couple of weeks ago and I thought why not. Sitting in the same position 20 min at a time was tougher than I had thought and the hardest part was to look at the same spot for the whole time. Nevertheless, the experience was interesting and I got to speak Japanese and see amazing pictures and paitings.

ホームステイの週末 (home stay weekend)

今週末は日本に来てから一番面白かったです。とても優しくて気さくな家族と土曜日の朝から日曜日の夜まで遊びました。週末に初めて日本料理を作ったり、太宰府に行ったり、納豆と明太子を食べてみたりしました。それから、たくさん日本語を使って、ほとんど英語で話しませんでした。とても楽しかったです!

Tämä viikonloppu oli mielenkiintoisin viikonloppu, jonka olen Japanissa viettänyt. Yliopiston kautta tarjoutui mahdollisuus home stay -viikonloppuun japanilaisen perheen kotona. Lauantaina aamupäivällä saavuin ensimmäistä kertaa täällä aitoon japanilais-tyyppiseen kotiin ja ilahduin paitsi talosta ja lemmikeistä (koira ja kaksi kissaa) myös isäntäperheestäni. Minua oli etukäteen hieman jännittänyt kohdata japanilaisen opiskelijan (jonka kerran tapasin koululla) vanhempia, mutta kotona meidät vastaanottava äiti oli ensi hetkestä todella rento, mukava, hössöttävä ja vieraanvarainen. Se niistä kohteliaisuus-tapojen osaamisen pelosta!

[This weekend was the most interesting weekend I have had in Japan. Our university offered a chance to go for a home stay for a weekend into a Japanese family. On Saturday morning I arrived for the first time into a real Japanese style home and I didn't get happy only for that or the pets (a dog and two cats) but also for my host family. I was a bit nervous beforehand to meet the parents of the Japanese student (whom I had met once before) but the mom who welcomed us home was very relaxed, nice and hospitaple. So no more need to be scared if I know all the polite manners!]

Launataista suurin osa ajasta meni Dazaifussa käymiseen. Dazaifussa on Fukuokan kuuluisin temppeli, jonne tullaan kuulemma Kyotosta saakka ja lisäksi alue on kaunis ja siellä on paljon mielenkiintoisia kauppoja kaikenlaisesta samurai-tavarasta Ghiblin elokuvien fanituote-myymälään. Saavuttuamme host-perheeni vuokrasi minulle ja tyttärelleen kimonot, joissa kuljimme puolet päivästä. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun sain sellaisen päälleni ja voin sanoa, että en osaisi pukea sitä itse nähtyäni kerran, miten se toimii. Illalla kävimme yhdessä yakitori-ravintolassa, mistä en voinut kuin iloita. Kotimatkalla poikkesimme vielä Tenjinin joulutorilla.

[Most of the day we spent on visiting Dazaifu. There is the most famous temple of Fukuoka that gets visitors all the way from Kyoto. In addition thw whole area is beautiful and there are many stores selling stuff from samurai decoration to Ghibli movies fan stuff. When we arrived to the area, my host family rented kimonos for me and their daughter that we had on for half of the day. That was my first time ever wearing a kimono and I can say that I could not tie it correctly myself after seeing i
once how it works. In the evening we went to a yakitori restaurant that I could only be happy about. On the way home we also visited the Christmas market of Tenjin.]

Toisena päivänä pääsin kokkaamaan perinteisiä japanilaisia ruokia (miso-keittoa ja nikujakaa) ja maistamaan lisäksi nattoa ja mentaikoa ensimmäistä kertaa. Mitä runsaimman aamiaisen jälkeen pienestä sateesta huolimatta kävin perheen tyttären kanssa läheisessä puistossa, jossa oli sekä eläintarha että kasvitieteellinen puutarha. Hieno paikka, josta näki pitkälle Fukuokan kaupunkia! Iltapäivän lämmittelimme kotatsun alla ja valmistimme ja söimme riisileivonnaisia. Home stay -viikonloppuni lopuksi kävimme vielä ulkona syömässä tempuraa ja sobaa. En edes osaa enää laskea, montaako ruokalajia maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni yhden viikonlopun aikana. Lisäksi kommunikoin vähintään 95% koko ajasta japaniksi, mistä olen sekä yllättynyt että iloinen.

[On the second day I got to cook typical Japanese food (miso soup and nikujaka) together with them and I also tasted natto and mentaiko for the first time in my life. After the biggest breakfast ever we went to a park nearby to see rhe zoo and the botanical garden there. Nice place with nice view over Fukuoka! In the afternoon we were warming up under a kotatsu and enjoyed some rice cakes we made. At the end of my home stay we went to a restaurant to have tempura and soba. I cannot even count how many new dishes I tasted during one weekend. In addition to all, I was communicating in Japanese at least 95% of all the time which both surprised me and made me happy.