The end of the first semester in Fukuoka University

やったあああ! Uskomatonta mutta totta! Ensimmäinen vaihtovuoteni lukukausi Fukuokassa on pulkassa ja edessä on noin 2,5 kuukautta kestävä kevätloma! Kyllä elämä nyt muuttuu, kun on viimeiset viikot tottunut istumaan ruokahuoneen pöydän ääressä lukemassa kokeisiin ja yhtäkkiä onkin kaikki aika tehdä ihan mitä vain. Ei sillä, ettenkö enää ruokahuoneessa oleskelisi, sillä ei huvita maksaa maltaita pitääkseni oman huoneeni lämpimänä jatkuvalla syötöllä kun voi ilmaseksikin pysyä lämpimänä. Mutta ehkä tulee liikuttua eri paikoissa taas hieman enemmän.

[It is unbelievable but it is true! My first semester in Fukuoka is done and now I will have spring vacation for the next 2,5 months! My life will change because for the last weeks I was only sitting around the table in the dining room and studying for the exams and suddenly I can spend all my time for whatever I want. I doesn't mean that I would not be sitting in the dining room anymore because I really don't feel like paying a lot to have my room warm 24/7 but I prefer to stay warm for free. But perhaps I will go and visit other places more often again.]

Fukuokan yliopiston vaakuna.
The flag of Fukuokan University.

Lukukauden aikana välillä uusia asioita tuntui tulevan turhankin tiuhaan, mutta silti välillä oli tunne, että en osaa japania paljoa ollenkaan. Mutta kokeissa sitä huomasi, että jonkin verran ihan oikeasti ymmärtää ja osaa käyttää kieltä. Pystyn ihan oikeasti kertomaan japaniksi Suomesta, itsestäni, tulevaisuuden kuvistani, matkoistani siellä ja täällä, ja monesta muusta. Aika kivaa! Välillä tavailen kaupungilla kulkiessani myös näkemiäni kanjeja ja tuntuu kuin olisi taas pikkulapsi, joka innostuu kun osaa lukea talojen katolle kirjoitettuja nimiä.

[During the semester I sometimes felt that there are too many new things to learn but still I sometimes had a feeling that I hardly can speak Japanese at all. But in the exams I realised that I really can understand and use the language. I really can tell about myself, Finland, my trips here and there, my future plans and so much more in Japanese. Pretty cool! And sometimes when walking on the streets, I try to read kanjis and I get the feeling of being a child who gets happy for being able to read the names of buildings on their roof.]

Muistelin oppimiani kanjeja.
Remembering some kanjis I have learned.

Elämä muuten on ollut melko totutun kaltaista viime aikoina. Mitä nyt luonnossa sellainen mielenkiitoinen asia kuin lumi. Parina päivänä viime viikolla satoi valkeita lumihiutaleita, vaikka olikin liian lämmintä, jotta ne jäisivät maahan pidemmäksi aikaa. Mutta se oli joillekin aasialaisille vaihtareille ensimmäinen kerta elämässä, kun he näkevät lunta omin silmin. On mielenkiintoista kyllä, kuinka paljon elämät eroavat ei maissa. Keskustelemme välillä ruokailutottumuksista tai sosiaalisista tavoista omissa kotimaissamme ja vertailemme niitä toisiinsa.

[Otherwise my life has been quite similar recently. Except for the one change in the nature, called snow. It snowed during a couple of days last week though it melted almost right away. But it was the first time for some Asian exchange students they saw snow on the live. It is interesting how different the lives are in different countries. Sometimes we talk about our food or social habits in our countries and compare them to each others' stories.]