Baking and eating out

Lomareissujeni jälkeen ei mitään isompaa ole sattunut, mutta pienempiä muistoja kertyy silti paljon. Ystävänpäivänä teimme parin ystäväni kanssa vietnamilaisia kevätrullia (nem) Da Nangin tyyliin: paistettu nem paistamattoman sisällä. Ennen olen syönyt vain joko tai. Herkullisia kuitenkin ovat kaikki eri versiot!

[After my vacation trips there has not been any bigger events but I still have plenty of smaller memories. On the Valentine's day we made Vietnamese spring rolls (nem) on the Da Nang style: a fried nem inside a non-fried one. All the different versions are delicious!

Reilu viikko sitten sain puhelun (jännittävää joskin hieman haastavaa puhua toista kertaa ikinä puhelimessa japaniksi!), kun minua pyydettiin vapaaehtoisten japanilaisten vetämään tilaisuuteen puhumaan Suomen vaalijärjestelmästä. Koska japanini on kyseisen sanaston osalta hieman vajavaista, niin pidin esitelmäni englanniksi. Paikan päällä olevilla englantia taitavilla ihmisillä oli kuitenkin haasteita ymmärtää englannin kyseistä sanastoa, jotta he voisivat kääntää puheeni japaniksi. Yhtäkaikki, oli mielenkiintoinen kokemus.

[More than a week ago I got a phone call (it was exciting and a bit difficult to speak in Japanese on the phone for the second time ever) when I was asked to give a presentation about the Finnish election system on an event organised by Japanese voluteers. Because my Japanese vocabulary about that subject is somewhat small, I gave it in English. The people who knew some English there had problems translating my speech in Japanese because also the English vocabulary is somewhat difficult what is comes to the elections. Nevertheless, it was an interesting experience.]

Menneellä viikolla juhlistimme erään ystäväni syntymäpäivää ja harrastimme samalla kulttuurillista vaihtoa. Hän leipoi bánh chuối chiên -nimisiä vietnamilaisia paitettuja banaani-bataattileivoksia ja minä leivoin erilaisia pullia. Seuraavana päivänä tuli nostalginen olo, kun sivistin ystävääni lisää ja katselimme Muumeja ja söimme korvapuusteja. Melkein kuin olisi ollut jälleen Suomessa!

[During the past week we were celebrating the birthday of one of my friends here and we also had cultural exchange. She was baking bánh chuối chiên which are Vietnamese fried banana sweetpotatoes and I baked different kind of Finnish pullas. On the next day I felt nostalgic when we watched Moomins and ate korvapuusti. It was almost like being back in Finland!

Viime päivinä on tullut käytyä ravintoloissakin suhteellisen ahkerasti. Aiemmin viikolla kävin läheisessä ja hyväksi todetussa ramen-ravintolassa. Sen lisäksi pääsin tutustumaan taiwanilaiseen keittiöön, kun erään vaihtari-ystäväni tokiolainen tuttava tuli Fukuokassa käymään. Meitä oli kaksi vaihto-opiskelijaa ja kaksi japanilaista pöydän ääressä ja kuten arvata saattaa, niin kaikki keskustelut käytiin japaniksi. Muuten seuraan keskusteluja aika hyvin, mutta kun väsymys alkaa painaa, niin nopea japani menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Ruoka oli hyvää.

[During the previous days I have been to restaurants quite often. I went to the cheap ramen store nearby that we already know is good. But after that I have got to taste Taiwanese food for the first time when a my friend's acquaintance from Tokyo came to visit Fukuoka. We were two exchange students and two Japanese around the table and as you might guess, the conversations were in Japanese. Otherwise I could follow pretty well but when getting tired, the fast Japanese speech is too much for my brains to catch. The food was good.]

Menin pitkästä aikaa myös asuntolan lähellä sijaitsevaan pieneen ravintolaan, jossa kävin ihan alkuaikoina Japaniin tultuani. Muistan, kuinka silloin ruokalista oli yhtä hepreaa, mutta nyt luin jo lähes kaiken siitä. Konkreettinen havainto kielen kehittymisessä. Ruoan aikana kuulin ensimmäistä kertaa, että suomi on söpö kieli. Japanilainen tuttava innostui netistä löytämästään sansasta "pumpulipuikko". Lisäksi hilpeyttä herättivät sanat, joilla on eri merkitys japaniksi ja suomeksi. Vielä lisänä viikon ravitolakäynteihini tuli pitkästä aikaa käytyä myös sushilla Sushirossa. Se vain on hyvä paikka, vaikka sushi ei suosikkeihin kuuluisikaan.

[I went to eat after a long time to a small restaurant nearby the dorm where I had a dinner once soon after coming to Japan. I remember how that time I could barely understand anything from the menu but this time I understood almost everything. Great to notice that I have learned! During the meal I heard for the first time ever that Finnish is a cute language. My Japanese acquaintance got so excited for the word "pumpulipuikko" that she found from the internet. People also found many Finnish words extremely interesting because they have quite different meanings in Japanese than in Finnish. In addition to the restaurant visits this week, I also went to a sushi bar Sushiro. It just is a good place even if sushi is not one of your favourites.

Muita viikon muistoja ovat uusi ukuleleni, jonka ostin sattumalta muutama viikko sitten huomaamastani ukulele-liikkeestä sekä matkalla huomaamaani pieni pyhäkkö. Lisäksi leipomisintoni vain kasvaa kasvamistaan, kun olen kerran aloittanut ja tein sitten muffinsseja. Paras tapa syödä viimeinen hapan Vietnamista tuotu hedelmä. Muffinssivuokia sadan jenin kaupasta etsiessäni hämmästyin, kun löysin ison rivin kirjavia vuokia, mutta ykdikään niistä ei soveltunut uuniin laittamiseen. Mihin japanilaiset käyttävät muffinssivuokia, jolleivät muffinssien paistamiseen??

[Other memories from the last weeks are my new ukulele which i bought from a store I saw by coincidence a few weeks ago and a shrine that I saw on my way to the ukulele store. My passion for baking is only growing now that I have started it here and I made muffins this week. That was the best way to eat the last sour fruit that I brought from Vietnam. When I was looking for muffin papers in one hundred yen shop, I was surprised when I found many different colourful ones but none of them was suitable for ovens. What do Japanese people use them for if not for baking muffins??]

長崎ランタンフェスティバル (Nagasaki Lantern Festival)

Kun palasin Vietnamista Fukuokaan, niin kävin vain nopeasti asuntolalla, pakkasin laukkuni uudestaan ja lähdin jälleen reissuun parin ystäväni kanssa. Nousimme Tenjinissä bussin kyytiin ja parin tunnin jälkeen hyppäsimme ulos Nagasakissa. Minusta tuntui kuin olisin jälleen ollut Hoi Anissa Vietnamissa, sillä kadut oli korosteltu lyhdyillä pariviikkoisen lyhtyfestivaalin ajaksi.

[When I got back to Fukuoka from Vietnam, I only quickly went to the dormitory to repack my bag and left again with two friends of mine. We took a bus from Tenjin and after a couple of hours arrived to Nagasaki. I felt like being back to Hoi An in Vietnam because all the streets were decorated with lanterns for a two-week lantern festival.]

Nagasakissa ostimme 500 jenin päiväliput ratikkaan (ensimmäinen kerta kun näin ratikan Japanissa), veimme laukut guest houseen (majapaikkaamme) ja lähdimme valloittamaan kaupunkia. Kiertelimme alkuunsa China Townissa ja sieltä kävelimme katsomaan Meganebashia, joka käännettynä tarkoittaa silmälasisiltaa. Silta ei minun mielestäni niin erikoinen, mutta sitä mainostetaan yhtenä Nagasakin nähtävyyksistä. Sillan ympärillä olevat koristeet kuitenkin olivat mieleeni. Joelta jatkoimme Nagasakin historian ja kultturin museoon. Kun museon henkilökunta tiedusteli, minkäkieliset esitteet haluamme, niin me kaikki päädyimme erikielisiin: yksi japaninkielinen, yksi englanninkielinen ja yksi kiinankielinen. Kansainvälisellä porukalla on hauska matkustaa! Museossa oli kertomuksia mm. kristinuskon tulosta ja taistelusta Nagasakissa ja kaupankäynnistä sekä perinteinen japanilaistyyppinen talo. Löysimme myös kymmenen tuhannen jenin seteliin painetun herran kasvot museosta.

[After arriving to Nagasaki we bought 500 yen day tickets for the local trams (it was the first time I saw a tram in Japan), left our luggage at the guest house (where we stayed overnight) and left to explore the city. We were walking around the China Town and from there headed to Maganebashi which means eyeglass bridge. I didn't find the bridge that special but it is one of the attractions of Nagasaki. I liked the decorations around the bridge though. The next destination was the museum of history and culture. When the staff asked us which language we would prefer for the brochure, we all picked different languages: one in Japanese, one in English and one in Chinese. It is fun to travel in an international group! There were stories for example about the Christianity coming and fighting in Nagasaki and we got to visit a typical Japanese house. We also found the face of the man printed to the bill of ten thousand yens.]

Päivällinen izakayassa oli mahtava ja kaiken kukkuraksi ilmainen meille! Toisella ystävistäni oli Nagasakissa japanilaisia tuttuja, jotka halusivat tavata ja tarjota meille ruoan. Sain päivällisellä tehokylvyn japaninkielen mieleen palauttamiseen, sillä Vietnamin reissun aikana en sitä ollenkaan käyttänyt.

[The dinner in izakaya was great and in addition it was free for us! One of my friends had Japanese acquaintances in Nagasaki and they wanted to meet us and offered a meal. After not using Japanese at all during my trip in Vietnam, the dinner was an effective way to bring the language back to my mind.]

Seuraavana aamuna huomasimme ikkunasta, että ulkona sataa lunta. Päivän aikana lumisade lakkasi ja alkoi uudestaan monta kertaa. Pystyimme jopa heittelemään muutamia lumipalloja, mikä aasialaisille ystävilleni oli jotakin todella upeaa ja hauskaa. He kumpikin pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään nauttimaan lumesta sillä tavalla.

[On the next morning we noticed that it was snowing outside. During the day it stopped and started snowing many times again. We could even throw some snow balls which was so amazing and fun for my Asian friends. Both of them got to enjoy snow for the first time in their life that way.]

Kävimme katsomassa Heiwa Kouen -puistoa, jossa on atomipommin jälkeisen päättäisyyden symboliksi muodostunut patsas. Patsaan oikea käsi osoittaa kohti atomipommia ja vasen käsi osoittaa rauhaan. Patsaalta loogisesti siirryimme atomipommi-museoon. Rankkoja kuvia, kertomuksia ja videoita. Mahdotonta kuvitella, millaista Nagasakissa oli silloin. Alla oleva kello löytyi 2,8 kilometrin päässä räjähdyksen keskuspaikasta, mutta näyttää silti kovin kärsineeltä ja se oli pysähtynyt räjähdyksen kellonlyömään 11:02.

[We went to see Heiwa Kouen Park where there is a statue that has become the symbol of the determination after the atomic bomb. From the park we logically continued to the atomic bomb museum. Hard pictures, stories and videos. It is impossible to imagine how it was in Nagasaki that time. The clock below was found 2.8 kilometers from the hypocenter but it still looks like it suffered damage and it stopped at the moment of the explosion 11:02.]

Museolta suuntasimme pyhäkölle, jonne sai nousta melkoisen määrän portaita, mutta joka siitä johtuen oli rauhallinen liikenteeltä kaukana oleva paikka hyvällä näköalalla. Lounaaksi oli pakko kokeilla chanponia, koska se on Nagasakista peräisin oleva ruoka. Siitä huolimatta me emme olleet niin vaikuttuneita.

[From the museum we headed to a shrine which was at the end of quite many stairs. But because of the fact that it was a bit further away from the traffic, it was a peaceful place with a nice view. For the lunch we needed to try local chanpon since chanpon is originally from Nagasaki. Nevertheless, we were not that convinced it to better in Nagasaki than in Fukuoka.]

Seuraava määränpää oli Glover garden. Puutarhan oli perustanut skotlantilainen Thomas Blake Glover, joka nuorena matkusti Nagasakiin ja sittemmin meni naimisiin japanilaisen kanssa. Suuri puutarha oli hieno ja sen rakennuksissakin tuli viihdyttyä, sillä ulkona oli kylmä ja kova tuuli. Näkymät puutarhasta Nagasakin kaupunkiin ja vuoristoon olivat kaikkein hienointa.

[The next destination was Glover garden. It was a home for a Scottish Thomas Blake Glover who travelled to Nagasaki when he was young and later on he got married to a Japanese woman. The big garden was beautiful and we also enjoyed being inside the houses because the wind was cold and strong. The best thing there was the view over Nagasaki city and its mountains.]

Illalla ennen lähtöä pääsimme seuraamaan vielä lyhtyfestivaalin ohjelmaa, kun suuri joukko ihmisiä kokoontui katsomaan lohikäärme-tanssia.

[In the evening before leaving we got to follow dragon dance that was part of the lantern festival program.]

Kotimatkalla kysyin ystäviltäni, mikä heidän mielestään oli parasta Nagasakissa ja sain hieman yllättävät vastaukset. Toinen vastasi "lumi" ja toinen "ratikat". Minulle ne kumpikin olivat asioina niin tuttuja, että en ehkä osaa ymmärtää, millaisia ne ovat ensi kertaa moisia näkevien silmissä.

[On the way back to our dormitory I asked my friends what was the best thing in Nagasaki and the answers surprised me. One said "the snow" and the other one answered "the trams". I am used to see both of those in my life so I might not be able to understand completely how they look like in the eyes of someone who sees them for the first time ever.]

Asuntolalla pidimme seuraavana päivänä muisteluillan kun herkuttelimme minun Vietnamin tuomisilla sekä ystäväni äidin Taiwanin tuliaisilla.

[On the next day at the dormitory we had a my souvenirs from Vietnam and my friend's mother's bringings from Taiwan. A lot to eat.]

ベトナム (Vietnam vol. 3)

Viimeiset päivät Hanoissa olivat yhtälailla huisin hienoja kuten edellisetkin. Ruoista maistoin kananjalkoja, paikallista phở'ta, hot pottia, jotakin makeaa keksinkaltaista naposteltaa kadun myyjältä sekä paistettuja kevätkääryleitä. Jotkin niistä olivat enemmän tai vähemmän outoja kokemuksia minulle, mutta osa oli todella herkullisia. Yksi vietnamilaisten rakastama syötävä ovat auringonkukansiemenet. Heillä on tapana syödä niitä melkein joka tilanteessa; kun jutellaan toisten kanssa, kun rentoudutaan kotona tai milloin vain, niin aina on käsillä auringonkukansiemeniä. He vaikuttavat pitävät paljon myös pienistä omenoista, jotka eivät ole yhtä raikkaita ja ovat maultaan hieman hillitympiä kuin tavalliset omenat.

[The last days in Hanoi were also enjoyable. As for the food I tasted chicken feet, local phở, hot pot, some sweet snack from a street seller and fried spring rolls. Some of them were more or less strange for me but some were very delicious. One thing that Vietnamese people like to eat all the time are sunflower seeds. They have a habit to eat them when talking to each others, when relaxing at home or any time possible. They also seem to like very much little apples that are quite different from the apples I am used to eat.]

Mielenkiintoisimmat paikat, joissa kävin, olivat pyhäkkö Hoàn Kiếm -järven pienellä saarella sekä maanviljelys-alue aivan Hanoin vilkkaan kapunkialueen vieressä. Pieni saari oli kaunis ja yllättävän rauhallisen tuntuinen, vaikkakin paljon ihmisiä virtasi siellä käymässä. Mielenkiintoisin yksityiskohta olivat saarella olevat puut, joiden oksat ylsivät maahan asti muuttuen puun juuriksi. Maanviljelys-alue oli vielä paljon rauhallisempi, sillä näimme vain muutamia ihmisiä siellä kävelemässä, ptyöskentelemässä tai ajamassa skootterilla samalla kun itse ajelimme banaaniviljelmien välisiä polkuja pitkin. Puiden välissä näin välillä yksinkertaisia taloja, jotka todellakin olivat erilaisia verrattuna kaupunki-alueen taloihin.

[The most interesting places I got to visit during the last days were a shrine on the island of the Hoàn Kiếm Lake and an agriculture area right outside the busy city area. The small island was beautiful and surprisingly peaceful even though there were a lot of people visiting it. The most interesting detail were the trees that had branches reaching all the way to the ground so that those turned to roots. The agriculture area was even way more peaceful because we saw only a few people walking, working or driving a scooters when we drove along the small roads between banana trees. I saw some simple houses in between the trees and they really looked different to the tall houses in the centre.]

Hanoin/Vietnamin ilmapiiri monissa paikoin tuntui olevan hieman stressaantunut. Uskon, et se johtuu pitkälti suuresta ihmismäärästä, joka aiheuttaa enemmän meluhaittaa sekä kilpailuhenkeä kuin harvempaan asutuissa paikoissa. Pienien kauppojen omistajat saavat puurtaa pitkiä työpäiviä elantonsa eteen, eikä asiakaspalveluhenki tuntunut heillä aina säilyvän korkealla. Liikenteessäkin sai välillä puskea itsensä läpi, jollei halunnut jäädä pitkäksi toviksi odottamaan loputtoman jonon ohi ajamista. Tästä johtuen myös tööttäilystä on muodostunut sikäläinen tapa, jota käytetään herkästi. Osa ajajista käyttää sitä myös varoitusmerkkiä tullessaan mopolauman tai nurkan takaa.

[The atmosphere in Hanoi/Vietnam seemed to be stressed in many place. I believe it is due to the big population that causes more noise and competition. The owners of small stores have to work long day to earn their living and the service toward customers was not always the best. Also in the traffic one has to push himself through unless wants to wait foe the endless queue to pass by first. That is why also honking the horn has become normal habit that is used quite easily. Some of the drivers use the horn even to give warning signal when coming from behind a scooter group or behind the corner.]

Kaduilla oli roskia jonkin verran eikä ravintoloissakaan aina välitetty siitä, miltä lattia näytti. Hyvin erilaista verrattuna Japaniin, missä kaduilla ei näe roskan roskaa. Mutta ei Vietnamkaan pahimmasta päästä ole siisteytensä puolesta silti. (Kiinalaisen) uuden vuoden aikaan katuja, temppeleitä ja koteja oli koristemassa lippujen ja uuden vuoden toivotusten lisäksi uuden vuoden puita. Hanoissa käytetään paljon kahdenlaisia puita: toisessa on kuin pieniä mandariineja ja toisessa kauniita vaaleanpunaisia kukkia. Tältä(kin) osin paikallinen uusi vuosi muistutti Suomen joulua.

[There was more or less garbage on the steeets and they didn't always care even about how the floor of the restaurants looked like. It was very different from Japan where you can hardly find one trash thrown on the street. Nevertheless, Vietnam is not the worst what it comes to the dirtyness. During the (lunar) new year there were a lot of new year's trees decoraring the streets, temples and homes in addition to the flags and new year's wishings. In Hanoi they use mostly two kind of trees: one is with little fruits like mandarins and one is with beautiful pink flowers. This (too) reminded me of the Christmas in Finland.]

Vaikka lyhyen visiittini aikana näin vain osan Vietnamista, sen tavoista, ruoista ja kulttuurista ja vaikka osa asioista tuntui hankalilta tottumattomalle, niin tykästyin silti kyseiseen maahan. Tahto olisi mennä sinne uudestaankin. Vietnamin kielitaitoni on hyvin rajoittunutta, mutta sain kehuja ääntämisestä, joka on mielestäni vaikein osa vietnaminkieltä oppiessa. Ehkä minulla on sittenkin pieni mahdollisuus oppia hieman enemmänkin!

[Even though I saw only a part of Vietnam, its habits, food and culture and even though some of the things seemed a bit hard for someone who is not used to them, I still started to like the country. I would surely like to go again. My Vietnamese skills are very poor but I was told that my pronounciation is somewhat good. And I think the pronouncing is the hardest part of learning Vietnamese. Maybe I still have a chance to learn more!]

Tôi thích Việt Nam!

ベトナム (Vietnam vol. 2)

Puolivälissä Vietnamin matkaani vaihdoin maisemaa Hanoista Keski-Vietnamiin. Mielenkiintoista kyllä, mutta Vietnamin sisäinen lento Hanoista Da Nangiin toteutettiin virolaisella koneella ja miehistöllä. Da Nangista matka jatkui Hoi Anin kaupunkiin, joka on kuuluisa ympärivuotisesta lyhtyfestivaalistaan. Kadut olivat koristeltu erilaisilla valolyhdyillä, ravintolat ja baarit olivat vähintäänkin yhtä koristeltuja, kaduilla oli ruokakojuja ja matkamuistomyyjiä ja joen varrella oli upeita valopatsaita. Ihmisiä ja turisteja oli paljon. Katuruoista itse maistoin paahdettua lihakuorrutettua leipää ja herkullista banaanifriteerausta. Joen varrella osuimme myös paikkaan, jossa iso joukko ihmisiä pelasi paikallista peliä, joka ilmeisesti muistutti hieman bingoa, mutta jonka säännöistä en täysin päässyt selvyyteen vain seuraamalla sitä. Kuitenkin se vaikutti jokseenkin hauskalta pieneltä kyläjuhlalta iloisine ja jännittyneine pelaajineen, live-musiikkeineen ja laulamis-juontoineen.

[On the halfway of my vacation in Vietnam I changed the place and flew to Middle Vietnam. It was interesting that the domestic flight from Hanoi to Da Nang was made with an Estonian airplane and crew. From Da Nang we headed to the town of Hoi An which is famous for its lantern festival that keeps going around the year. All the streets were decorated with different kind of lanterns, restaurants and bars were at least similarly decorated, there were many people selling food and souvenirs on the streets and along the river there were beautiful lanterns statues. There were lots of people and tourists. I dared to taste toasted bread covered with meat and some delicious fried banana baking. Along the river we came across with a place where many people played a game that reminded a little bit bingo but I couldn't figure out the rules just by watching it. Anyway it seemed like a fun small village celebration with the happy and excited players, live music and the hosts who sang all the time.]

Nukuttuani yön hulppeassa mutta halvassa huoneessa, jossa oli iso parveke vain minun käyttööni, oli edessä pieni pyöräretki Hoi Anissa. Kun vilkkaalta lyhtyalueelta poistui, niin pian ympärillä oli täysin rauhallinen maaseutu riisipeltoineen ja palmuineen. Pyöräretkemme määränpää oli meri, joka oli suhteellisen lämmin kun ilmakin oli noin +25°C. (Kesä mahtanee olla paahtava kun talvikin on noin lämmin.) Varsinaista uimarantaa siellä ei kuitenkaan ollut, joten uiminen säästettiin myöhempään kertaan. Lounas meren läheisessä ravintolassa oli enemmän kuin hyvä, kun eteen sai kalaa, kasviksia, riisiä ja liha-kasvistikkuja. Vaikka pyöräretki ei kestänytkään muutamaa tuntia kauempaa niin valkoihoinen suomalainen onnistui polttamaan itsensä...

[After sleeping in a gorgeous room with a huge balcony only for myself, we took bicycles to go around in Hoi An. When you got away from the lively lantern area, there was only peaceful countryside with rice fields and palm trees. Our destination was the sea that was pretty warm since also rhe air was around +25°C. (I wonder how hot it is during the summer when even the winter is that warm.) Because there was not a real beach we decided to skip swimming in that place. The lunch in a closeby restaurant was more than good with all the fish, vegetables, rice and meat-vegetable sticks. Even though the cycling trip lasted a few hours this white Finn managed to burn herself...]

Hoi Anin jälkeen pääsin nauttimaan kauniin Da Nangin maisemista ja erityisesti sen uimarannasta. Pitkällä uimarannalla oli hyvin rajattu alue, missä sai uida, mutta onneksi ihmisiä ei ollut ruuhkaksi asti. Vedessä olemista ei oikein uimiseksi voinut sanoa, mutta kuntoilusta se kävi, kun hyppi isohkojen aaltojen ylitse. Päivällinen nautittiin ravintolassa, jossa asiakas sai itse valita akvaarioista, mitkä kalat, ravut, simpukat tai muut merenelävät laitetaan pannulle. Valinta tällä kertaa kohdistui kalaan ja simpukoihin (koska ne ovat lähinnä ainoat merenelävät, joita minä syön). Seuraavana päivänä vuokrasimme hotellin skootterin ja ajelimme ympäri kaupunkia nauttien välillä kauniista vuori- ja merimaisemista. Lounas oli jälleen kerran jotakin uutta minulle kun sain keittää lihani chili-keitoksessa ja viimeinkin minulla oli tilaisuus syödä sammakonreisiä. Illasta oli lento takaisin pääkaupunkiin.

[After Hoi An I got to enjoy the beautiful landscape of Da Nang and especially its beach. The long beach had quite a narrow area where the swimming was allowed but luckily it was not a rush hour there. Being in the water could hardly be called swimming but excerice it was for sure when jumping over the big waves. We had the dinner in a restaurant where the clients can decide which fish, crabs or other creatures from the acquariums are puton the pan. This time the choice was a fish and some sea shells (because those are mostly the onlyvsea food I eat). On the next day we rented a scooter from the hotel and drove around the city sometimes enjoying the view of the mountain and the sea. The lunch was once again something new for me when I got to cook my mest in chili sauce and fibally had a chance to eat frog legs. In the evening there was a flight back to the capital.]