[When I got back to Fukuoka from Vietnam, I only quickly went to the dormitory to repack my bag and left again with two friends of mine. We took a bus from Tenjin and after a couple of hours arrived to Nagasaki. I felt like being back to Hoi An in Vietnam because all the streets were decorated with lanterns for a two-week lantern festival.]
Nagasakissa ostimme 500 jenin päiväliput ratikkaan (ensimmäinen kerta kun näin ratikan Japanissa), veimme laukut guest houseen (majapaikkaamme) ja lähdimme valloittamaan kaupunkia. Kiertelimme alkuunsa China Townissa ja sieltä kävelimme katsomaan Meganebashia, joka käännettynä tarkoittaa silmälasisiltaa. Silta ei minun mielestäni niin erikoinen, mutta sitä mainostetaan yhtenä Nagasakin nähtävyyksistä. Sillan ympärillä olevat koristeet kuitenkin olivat mieleeni. Joelta jatkoimme Nagasakin historian ja kultturin museoon. Kun museon henkilökunta tiedusteli, minkäkieliset esitteet haluamme, niin me kaikki päädyimme erikielisiin: yksi japaninkielinen, yksi englanninkielinen ja yksi kiinankielinen. Kansainvälisellä porukalla on hauska matkustaa! Museossa oli kertomuksia mm. kristinuskon tulosta ja taistelusta Nagasakissa ja kaupankäynnistä sekä perinteinen japanilaistyyppinen talo. Löysimme myös kymmenen tuhannen jenin seteliin painetun herran kasvot museosta.
[After arriving to Nagasaki we bought 500 yen day tickets for the local trams (it was the first time I saw a tram in Japan), left our luggage at the guest house (where we stayed overnight) and left to explore the city. We were walking around the China Town and from there headed to Maganebashi which means eyeglass bridge. I didn't find the bridge that special but it is one of the attractions of Nagasaki. I liked the decorations around the bridge though. The next destination was the museum of history and culture. When the staff asked us which language we would prefer for the brochure, we all picked different languages: one in Japanese, one in English and one in Chinese. It is fun to travel in an international group! There were stories for example about the Christianity coming and fighting in Nagasaki and we got to visit a typical Japanese house. We also found the face of the man printed to the bill of ten thousand yens.]
Päivällinen izakayassa oli mahtava ja kaiken kukkuraksi ilmainen meille! Toisella ystävistäni oli Nagasakissa japanilaisia tuttuja, jotka halusivat tavata ja tarjota meille ruoan. Sain päivällisellä tehokylvyn japaninkielen mieleen palauttamiseen, sillä Vietnamin reissun aikana en sitä ollenkaan käyttänyt.
[The dinner in izakaya was great and in addition it was free for us! One of my friends had Japanese acquaintances in Nagasaki and they wanted to meet us and offered a meal. After not using Japanese at all during my trip in Vietnam, the dinner was an effective way to bring the language back to my mind.]
Seuraavana aamuna huomasimme ikkunasta, että ulkona sataa lunta. Päivän aikana lumisade lakkasi ja alkoi uudestaan monta kertaa. Pystyimme jopa heittelemään muutamia lumipalloja, mikä aasialaisille ystävilleni oli jotakin todella upeaa ja hauskaa. He kumpikin pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään nauttimaan lumesta sillä tavalla.
[On the next morning we noticed that it was snowing outside. During the day it stopped and started snowing many times again. We could even throw some snow balls which was so amazing and fun for my Asian friends. Both of them got to enjoy snow for the first time in their life that way.]
Kävimme katsomassa Heiwa Kouen -puistoa, jossa on atomipommin jälkeisen päättäisyyden symboliksi muodostunut patsas. Patsaan oikea käsi osoittaa kohti atomipommia ja vasen käsi osoittaa rauhaan. Patsaalta loogisesti siirryimme atomipommi-museoon. Rankkoja kuvia, kertomuksia ja videoita. Mahdotonta kuvitella, millaista Nagasakissa oli silloin. Alla oleva kello löytyi 2,8 kilometrin päässä räjähdyksen keskuspaikasta, mutta näyttää silti kovin kärsineeltä ja se oli pysähtynyt räjähdyksen kellonlyömään 11:02.
[We went to see Heiwa Kouen Park where there is a statue that has become the symbol of the determination after the atomic bomb. From the park we logically continued to the atomic bomb museum. Hard pictures, stories and videos. It is impossible to imagine how it was in Nagasaki that time. The clock below was found 2.8 kilometers from the hypocenter but it still looks like it suffered damage and it stopped at the moment of the explosion 11:02.]
Museolta suuntasimme pyhäkölle, jonne sai nousta melkoisen määrän portaita, mutta joka siitä johtuen oli rauhallinen liikenteeltä kaukana oleva paikka hyvällä näköalalla. Lounaaksi oli pakko kokeilla chanponia, koska se on Nagasakista peräisin oleva ruoka. Siitä huolimatta me emme olleet niin vaikuttuneita.
[From the museum we headed to a shrine which was at the end of quite many stairs. But because of the fact that it was a bit further away from the traffic, it was a peaceful place with a nice view. For the lunch we needed to try local chanpon since chanpon is originally from Nagasaki. Nevertheless, we were not that convinced it to better in Nagasaki than in Fukuoka.]
Seuraava määränpää oli Glover garden. Puutarhan oli perustanut skotlantilainen Thomas Blake Glover, joka nuorena matkusti Nagasakiin ja sittemmin meni naimisiin japanilaisen kanssa. Suuri puutarha oli hieno ja sen rakennuksissakin tuli viihdyttyä, sillä ulkona oli kylmä ja kova tuuli. Näkymät puutarhasta Nagasakin kaupunkiin ja vuoristoon olivat kaikkein hienointa.
[The next destination was Glover garden. It was a home for a Scottish Thomas Blake Glover who travelled to Nagasaki when he was young and later on he got married to a Japanese woman. The big garden was beautiful and we also enjoyed being inside the houses because the wind was cold and strong. The best thing there was the view over Nagasaki city and its mountains.]
Illalla ennen lähtöä pääsimme seuraamaan vielä lyhtyfestivaalin ohjelmaa, kun suuri joukko ihmisiä kokoontui katsomaan lohikäärme-tanssia.
[In the evening before leaving we got to follow dragon dance that was part of the lantern festival program.]
Kotimatkalla kysyin ystäviltäni, mikä heidän mielestään oli parasta Nagasakissa ja sain hieman yllättävät vastaukset. Toinen vastasi "lumi" ja toinen "ratikat". Minulle ne kumpikin olivat asioina niin tuttuja, että en ehkä osaa ymmärtää, millaisia ne ovat ensi kertaa moisia näkevien silmissä.
[On the way back to our dormitory I asked my friends what was the best thing in Nagasaki and the answers surprised me. One said "the snow" and the other one answered "the trams". I am used to see both of those in my life so I might not be able to understand completely how they look like in the eyes of someone who sees them for the first time ever.]
Asuntolalla pidimme seuraavana päivänä muisteluillan kun herkuttelimme minun Vietnamin tuomisilla sekä ystäväni äidin Taiwanin tuliaisilla.
[On the next day at the dormitory we had a my souvenirs from Vietnam and my friend's mother's bringings from Taiwan. A lot to eat.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti