[The last days in Hanoi were also enjoyable. As for the food I tasted chicken feet, local phở, hot pot, some sweet snack from a street seller and fried spring rolls. Some of them were more or less strange for me but some were very delicious. One thing that Vietnamese people like to eat all the time are sunflower seeds. They have a habit to eat them when talking to each others, when relaxing at home or any time possible. They also seem to like very much little apples that are quite different from the apples I am used to eat.]
Mielenkiintoisimmat paikat, joissa kävin, olivat pyhäkkö Hoàn Kiếm -järven pienellä saarella sekä maanviljelys-alue aivan Hanoin vilkkaan kapunkialueen vieressä. Pieni saari oli kaunis ja yllättävän rauhallisen tuntuinen, vaikkakin paljon ihmisiä virtasi siellä käymässä. Mielenkiintoisin yksityiskohta olivat saarella olevat puut, joiden oksat ylsivät maahan asti muuttuen puun juuriksi. Maanviljelys-alue oli vielä paljon rauhallisempi, sillä näimme vain muutamia ihmisiä siellä kävelemässä, ptyöskentelemässä tai ajamassa skootterilla samalla kun itse ajelimme banaaniviljelmien välisiä polkuja pitkin. Puiden välissä näin välillä yksinkertaisia taloja, jotka todellakin olivat erilaisia verrattuna kaupunki-alueen taloihin.
[The most interesting places I got to visit during the last days were a shrine on the island of the Hoàn Kiếm Lake and an agriculture area right outside the busy city area. The small island was beautiful and surprisingly peaceful even though there were a lot of people visiting it. The most interesting detail were the trees that had branches reaching all the way to the ground so that those turned to roots. The agriculture area was even way more peaceful because we saw only a few people walking, working or driving a scooters when we drove along the small roads between banana trees. I saw some simple houses in between the trees and they really looked different to the tall houses in the centre.]
Hanoin/Vietnamin ilmapiiri monissa paikoin tuntui olevan hieman stressaantunut. Uskon, et se johtuu pitkälti suuresta ihmismäärästä, joka aiheuttaa enemmän meluhaittaa sekä kilpailuhenkeä kuin harvempaan asutuissa paikoissa. Pienien kauppojen omistajat saavat puurtaa pitkiä työpäiviä elantonsa eteen, eikä asiakaspalveluhenki tuntunut heillä aina säilyvän korkealla. Liikenteessäkin sai välillä puskea itsensä läpi, jollei halunnut jäädä pitkäksi toviksi odottamaan loputtoman jonon ohi ajamista. Tästä johtuen myös tööttäilystä on muodostunut sikäläinen tapa, jota käytetään herkästi. Osa ajajista käyttää sitä myös varoitusmerkkiä tullessaan mopolauman tai nurkan takaa.
[The atmosphere in Hanoi/Vietnam seemed to be stressed in many place. I believe it is due to the big population that causes more noise and competition. The owners of small stores have to work long day to earn their living and the service toward customers was not always the best. Also in the traffic one has to push himself through unless wants to wait foe the endless queue to pass by first. That is why also honking the horn has become normal habit that is used quite easily. Some of the drivers use the horn even to give warning signal when coming from behind a scooter group or behind the corner.]
Kaduilla oli roskia jonkin verran eikä ravintoloissakaan aina välitetty siitä, miltä lattia näytti. Hyvin erilaista verrattuna Japaniin, missä kaduilla ei näe roskan roskaa. Mutta ei Vietnamkaan pahimmasta päästä ole siisteytensä puolesta silti. (Kiinalaisen) uuden vuoden aikaan katuja, temppeleitä ja koteja oli koristemassa lippujen ja uuden vuoden toivotusten lisäksi uuden vuoden puita. Hanoissa käytetään paljon kahdenlaisia puita: toisessa on kuin pieniä mandariineja ja toisessa kauniita vaaleanpunaisia kukkia. Tältä(kin) osin paikallinen uusi vuosi muistutti Suomen joulua.
[There was more or less garbage on the steeets and they didn't always care even about how the floor of the restaurants looked like. It was very different from Japan where you can hardly find one trash thrown on the street. Nevertheless, Vietnam is not the worst what it comes to the dirtyness. During the (lunar) new year there were a lot of new year's trees decoraring the streets, temples and homes in addition to the flags and new year's wishings. In Hanoi they use mostly two kind of trees: one is with little fruits like mandarins and one is with beautiful pink flowers. This (too) reminded me of the Christmas in Finland.]
Vaikka lyhyen visiittini aikana näin vain osan Vietnamista, sen tavoista, ruoista ja kulttuurista ja vaikka osa asioista tuntui hankalilta tottumattomalle, niin tykästyin silti kyseiseen maahan. Tahto olisi mennä sinne uudestaankin. Vietnamin kielitaitoni on hyvin rajoittunutta, mutta sain kehuja ääntämisestä, joka on mielestäni vaikein osa vietnaminkieltä oppiessa. Ehkä minulla on sittenkin pieni mahdollisuus oppia hieman enemmänkin!
[Even though I saw only a part of Vietnam, its habits, food and culture and even though some of the things seemed a bit hard for someone who is not used to them, I still started to like the country. I would surely like to go again. My Vietnamese skills are very poor but I was told that my pronounciation is somewhat good. And I think the pronouncing is the hardest part of learning Vietnamese. Maybe I still have a chance to learn more!]
Tôi thích Việt Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti