[Last week started with some culture and also ended with cultural experiences. On Saturday the volunteer Japanese class had a kimono day. Women got tonwear a kimono and also men had traditional Japanese clothes on. Then we all left together to a shrine close by, taking tiny steps because of the kimonos. And of course we were wearing the traditional shoes. At the shrine we followed some kind of purification rite that was done by the monk there. First time I saw that kind of thing completely.]
Sunnuntaille olin saanut kolme lippua lauantain kurssin opettajalta, joka itse oli esiintymässä tapahtumassa, joka esitteli vanhoille ihmisille järjestettäviä kursseja. Siksi suuri osa sekä esiintyjistä että yleisöstä oli eläke-ikäisiä. Ja ehkä siksi me nuoret ulkomaalaiset pistimme erään reportterin silmään, joka halusi esittää meille muutaman kysymyksen ja ottaa valokuvan. Oli ihanaa seurata, kun ikäihmiset esittivät erilaisia tansseja lavatansseista ja perinteisistä japanilaisista tansseista aina hulatanssiin asti. Lisäksi esitykset pitivät sisällään runonlaulantaa sekä muita musiikkiesityksiä. Kuoron, jossa minunkin opettajani oli, laulut koskettivat, vaikka en sanoista aina saanutkaan selvää. Taitavaa porukkaa.
[For Sunday I had received three tickets from my volunteer teacher who was performing at a happening that introduced different kind of activities for older people. That's why most of the performers and audience were seniors. And maybe that's why one reported spotted us, three younger foreigners and she wanted to ask a few questions and take a photo of us. It was wonderful to watch when seniors showed their skills in ballroom dances, traditional Japanese dances and hula dance. In addition to those, there were shows for singing poems and also other kind of music. A choir that also my teacher is a member of, sang touching songs even though I couldn't always understand the lyrics. Talented people.]
Sunnuntaina ennen esitykseen lähtöä istuin ystäväni kanssa asuntolan keittiössä, kun yksi työntekijöistä koputti oveen ja kysyi, sopiiko hänen tuoda kuun lopulla asuntolaan muuttava japanilaisopiskelija vanhempineen katsomaan keittiötä. Työntekijä toi perheen ruokahuoneeseen ja lähti itse ovesta. Siinä me hetken rupattelimme sitten japanilaisen perheen kanssa ja he jatkoivat matkaansa. Mielenkiintoista, kun koko perhe tulee katsomaan asuntolaa ennen opiskelijan muuttoa. Ei meillä vain ollut mahdollisuutta, eikä kyllä Suomessakaan ole tapana.
[Before leaving for the show on Sunday, I was sitting in the dormitory kitchen with my friend. One of the staff knocked the door and asked if it is okay for a soon-moving-in Japanese student to see the kitchen with her parents. He brought the family to the kitchen and left. Well, we talked for a while with the Japanese family and then then continued to see the other dormitory. It is interesting when the whole family comes to see the place before the student moves in. We didn't have that kind of a chance and we hardly do that in Finland either.]
Siitä on nyt puoli vuotta kun lähdin Suomesta tänne Japanin ihmeelliseen maahan. Aika rientää. Edessä on vielä 5 kuukautta ahkeraa opiskelua, kokemuksia, kummastelemista ja nauttimista Fukuokassa ja sen ympärillä. Välillä olisi kiva jo palata Eurooppaan, mutta olen totisesti iloinen, että hain vaihtoon koko vuodeksi puolikkaan sijaan. Ehkä opin hieman paikallista murrettakin, joka on vielö itseltäni aika pimennossa. Mutta kerran tunnistin kombinissa mainoslauseen, jossa sitä oli käytetty. Syödäänkö yhdessä mustaa teetä ja pockeja iltapäivällä..?]
[It has been half a year since I left Finland and came to the wonderful land of Japan. Time flies. I will still have 5 months to study hard, to have experiences, to be amazed and to enjoy in Fukuoka and its surroundings. Sometimes I feel like it would ve nice to return to Europe already but I surely am happy that I applied for the whole year instead of a half year. Maybe I will learn to understand a bit of the local dialect that is still quite a mystery for me. But once I recognised an advertisement sentence in a kombini where they had used it. Shall we eat black tea and pockies together in the afternoon..?]
[For Sunday I had received three tickets from my volunteer teacher who was performing at a happening that introduced different kind of activities for older people. That's why most of the performers and audience were seniors. And maybe that's why one reported spotted us, three younger foreigners and she wanted to ask a few questions and take a photo of us. It was wonderful to watch when seniors showed their skills in ballroom dances, traditional Japanese dances and hula dance. In addition to those, there were shows for singing poems and also other kind of music. A choir that also my teacher is a member of, sang touching songs even though I couldn't always understand the lyrics. Talented people.]
Sunnuntaina ennen esitykseen lähtöä istuin ystäväni kanssa asuntolan keittiössä, kun yksi työntekijöistä koputti oveen ja kysyi, sopiiko hänen tuoda kuun lopulla asuntolaan muuttava japanilaisopiskelija vanhempineen katsomaan keittiötä. Työntekijä toi perheen ruokahuoneeseen ja lähti itse ovesta. Siinä me hetken rupattelimme sitten japanilaisen perheen kanssa ja he jatkoivat matkaansa. Mielenkiintoista, kun koko perhe tulee katsomaan asuntolaa ennen opiskelijan muuttoa. Ei meillä vain ollut mahdollisuutta, eikä kyllä Suomessakaan ole tapana.
[Before leaving for the show on Sunday, I was sitting in the dormitory kitchen with my friend. One of the staff knocked the door and asked if it is okay for a soon-moving-in Japanese student to see the kitchen with her parents. He brought the family to the kitchen and left. Well, we talked for a while with the Japanese family and then then continued to see the other dormitory. It is interesting when the whole family comes to see the place before the student moves in. We didn't have that kind of a chance and we hardly do that in Finland either.]
Siitä on nyt puoli vuotta kun lähdin Suomesta tänne Japanin ihmeelliseen maahan. Aika rientää. Edessä on vielä 5 kuukautta ahkeraa opiskelua, kokemuksia, kummastelemista ja nauttimista Fukuokassa ja sen ympärillä. Välillä olisi kiva jo palata Eurooppaan, mutta olen totisesti iloinen, että hain vaihtoon koko vuodeksi puolikkaan sijaan. Ehkä opin hieman paikallista murrettakin, joka on vielö itseltäni aika pimennossa. Mutta kerran tunnistin kombinissa mainoslauseen, jossa sitä oli käytetty. Syödäänkö yhdessä mustaa teetä ja pockeja iltapäivällä..?]
[It has been half a year since I left Finland and came to the wonderful land of Japan. Time flies. I will still have 5 months to study hard, to have experiences, to be amazed and to enjoy in Fukuoka and its surroundings. Sometimes I feel like it would ve nice to return to Europe already but I surely am happy that I applied for the whole year instead of a half year. Maybe I will learn to understand a bit of the local dialect that is still quite a mystery for me. But once I recognised an advertisement sentence in a kombini where they had used it. Shall we eat black tea and pockies together in the afternoon..?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti