Lauantaina oli tiedossa Fukuokan yliopiston pesäpallo-ottelu toista Kyushun yliopistoa vastaan. Lähdimme asuntolalta pienellä vaihtariporukalla ja menimme ensin koululle yhteiseen aloitushetkeen. Saimme Fukuokan yliopiston t-paidat sekä pitkulaiset ilmapallot kannustusta varten. Jo pelkkä aloitustuokio oli kokemus itsessään, kun kannustusjoukkojen johtajat esittivät numeroita ja harjoittelimme yhdessä kannustushuutoja ja -lauluja.[On Saturday there was a baseball match between Fukuoka University and one other university on Kyushu island. I left from the dorm with some exchange students and first we went to school for a common introduction. We got t-shirts of our university and balloons to clap with. Even the introduction session was a big experience when the leaders of the cheering team performed different numbers and we practiced songs and yelling for the match.]
Meillä oli bussikuljetus stadionille, missä sain todeta, että kannustuskulttuuri todellakin on erilainen kuin Suomessa. Kummankin yliopiston yleisö tunnusti omilla katsomonpuoliskoillaan tiimiänsä yhtenäisissä paidoissa ja omilla lauluillaan. Ja kumpikin yliopisto oli tuonut paikan päälle myös oman orkesterinsa säestämään ja rytmittämään ja kannustus oli jatkuvaa koko pelin läpi. Ottelu meni todella tiukaksi, kun viimeinen lyönti jäi ratkaisevaksi, mutta lopulta jouduimme tyytymään häviöön.
[We went to the stadium by buses where I got to realize that cheering for the team is quite different than in Finland. The audience was divided in two and both sides were wearing t-shirts for their universities and they were singing and yelling all the time. Both universities had also brought their orchestras there. The match was exciting but in the end our team lost.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti